|
KÄYTTÖTARKOITUS:
Schapendoes on paimenkoirarotu, jota on käytetty ja yhä käytetään
lammaslaumojen paimennukseen. Koska lampaat laiduntavat pääasiallisesti
hiljaisilla ja syrjäisillä alueilla on tärkeää, että schapendoes
on hyvin kestävä, liikkuvainen ja nopea. Älykkyys, kyky työskennellä
itsenäisesti ja hypätä ketterästi ovat rodun olennaisia piirteitä.
Schapendoesin tulee olla todellinen paimenkoira luonteeltaan,
ruumiiltaan ja sielultaan.
LYHYT HISTORIAOSUUS:
Vuosisadan vaihteen molemmin puolin schapendoeseja oli Alankomaissa
kaikkialla, missä oli kangasmaata ja lammaslaumoja. Paimenet arvostivat
rodun väsymätöntä työskentelyhalua ja älykkyyttä. Schapendoes
kuuluu pitkäkarvaisten paimenkoirarotujen laajaan ryhmään. Tyypillistä
näille roduille on pään runsas karvoitus. Schapendoesin sukulaisrotuja
ovat partacollie, puli, polski owczarek nizinny, vanhaenglanninlammaskoira,
briard, bergamasco ja Hessenin, Odenwaldin ja Ala-Reinin alueilla
esiintyvä saksalainen "schafspudel". Nämä kaikki keskenään samantyyppiset
koirat ovat vuoristokoirien pieniä muunnoksia. Tunnettu koira-asiantuntija
P.M.C. Toepoel on schapendoes-rodun kehittäjä. Hänen ansiostaan
kiinnostus rotua kohtaan heräsi toisen maailmansodan aikana. Rotu
oli lähes kokonaan kadonnut vuosien 1940 ja 1945 välisenä aikana.
Silloin käytettiin siitokseen jokaista schapendoesia joka kyettiin
löytämään. Schapendoesin rotujärjestö perustettiin vuonna 1947
ja Raad van Beheer (Hollannin Kennelklubi) tunnusti rodun väliaikaisesti
vuonna 1952. Vuonna 1954 laadittiin rotumääritelmä ja aloitettiin
rotukirjan pito. Rotu hyväksyttiin lopullisesti vuonna 1971, jonka
jälkeen vain rekisteröityjä koiria on käytetty siitokseen.
YLEISVAIKUTELMA:
Kevytrakenteinen ja pitkäkarvainen. Säkäkorkeus on 40-50 cm. Liikkeet
ovat vaivattomat ja joustavat. Schapendoes on erittäin hyvä hyppääjä.
KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE:
Schapendoes on normaalisti ja tasapainoisesti rakentunut paimenkoira,
jolla on valpas ja rohkea luonne. Se on älykäs, tarkkaavainen,
iloinen, eloisa, ystävällinen ja temperamentikas. Se on erittäin
kiintynyt ja uskollinen tutuille ihmisille.
PÄÄ:
Runsas karvapeite saa pään vaikuttamaan todellista suuremmalta
ja etenkin leveämmältä.
Kallo-osa: Lähes litteä. Otsauurre on kohtuullinen.
Kulmakaaret ovat voimakkaasti erottuvat. Kallon leveys on hieman
suurempi kuin etäisyys otsapenkereestä niskakyhmyyn.
Otsapenger: Selvästi erottuva, mutta ei jyrkkä.
Kuono-osan ylälinja on hieman kallon linjaa alempana.
Kuono-osa: Lyhyempi kuin etäisyys otsapenkereestä
niskakyhmyyn, tuskin lainkaan kapeneva ja kauttaaltaan syvä; kuononkärki
on leveä ja vain hieman pyöristynyt. Sivulta katsottuna alaleuan
tulee olla selvästi näkyvissä suun ollessa kiinni.
Purenta: Normaalisti kehittynyt leikkaava purenta.
Posket: Poskikaaret ovat voimakkaasti erottuvat.
Silmät: Melko suuret ja pyöreät. Ne eivät ole
ulkonevat eivätkä syvällä sijaitsevat. Silmät sijaitsevat pikemminkin
kallon etuosassa kuin sen sivuilla. Ne ovat väriltään ruskeat;
eivät saa vaikuttaa mustilta. Silmänvalkuainen saa näkyä vain
jos koira suuntaa katseensa voimakkaasti sivullepäin. Ilme on
avoin, rehellinen ja eloisa. Silmien muoto ja väri sekä ilme ovat
hyvin rodunomaiset.
Korvat: Melko ylös kiinnittyneet, eivät suuret
eivätkä paksut. Ne ovat vapaasti, mutta eivät päänmyötäisesti
riippuvat. Korvat ovat runsaskarvaiset ja liikkuvaiset, mutta
niiden ei tulisi erottua pään ääriviivoista.
KAULA:
Vahva ja kuiva. Pään asento on korkea.
RUNKO:
Hieman korkeuttaan pitempi, kevytluustoinen, notkea ja joustava.
Lanne: Kaareva, voimakas ja lihaksikas.
Lantio: Selvästi viisto.
Rintakehä: Syvä, kylkiluut ovat kohtuullisesti
tai selvästi kaartuneet ja taakseulottuvat.
Alalinja ja vatsa: Alalinja ei ole liian nouseva.
HÄNTÄ:
Pitkä, runsaskarvainen ja hapsuinen. Hännän asento on rodun erityspiirre.
Koiran ollessa levossa häntä riippuu alaspäin, ravatessa se nousee
melko korkealle ja heilahtelee hieman kaartuneena puolelta toiselle.
Koiran laukatessa häntä ojentuu suoraksi ja hypätessä se toimii
selvästi peräsimenä. Tarkkaavaisen koiran häntä voi nousta korkealle.
Se ei kuitenkaan koskaan saisi olla tiukasti selän päällä.
RAAJAT:
ETURAAJAT:
Yleisvaikutelma: Eturaajat ovat suorat ja kevytluustoiset.
Hyvien kulmausten tulisi korostaa eturintaa.
Ranteet: Joustavat
Käpälät: Melko suuret, joustavat, leveät ja muodoltaan
soikeat. Varpaat ovat tiiviisti yhdessä. Päkiät ovat paksut ja
kimmoisat, päkiöiden välit ovat runsaskarvaiset. Kannukset sallitaan.
TAKARAAJAT:
Kintereet: Kohtuullisesti kulmautuneet ja lihaksikkaat.
Välijalat: Lyhyet.
Käpälät: Kuten etukäpälät.
LIIKKEET:
Työskennellessään schapendoes laukkaa mielummin kuin ravaa, joten
liikkeiden tulee olla keveät ja joustavat vailla turhaa energiankäyttöä.
Koiran tulee kyetä hyppäämään hyvin ja kääntymään nopeasti.
KARVAPEITE:
Karva: Karvapeite on tiheä ja aluskarva riittävä.
Karva on pitkää, runsaat 7 cm tai ylikin koiran takaosassa. Karva
ei ole sileää vaan hieman laineikasta. Selvästi kihara tai säkkärä
karvapeite ei ole sallittu. Karvat kasvavat hyvin tiheästi; ne
ovat hienolaatuiset ja kuivat, mutta ennen kaikkea eivät koskaan
silkkiset. Siellä missä karvapeite on pitkää, sillä on taipumus
olla töyhtömäisesti koholla. Tällöin koiran ympärysmitta etenkin
takaosassa vaikuttaa todellista suuremmalta. Schapendoesilla on
erittäin voimakas karvapeite päälaella, viikset ja parta.
Väri: Kaikki värit ovat sallitut. Toivotuimmat
värit ovat siniharmaasta mustaan.
KOKO:
Säkäkorkeus: Urokset 43-50 cm ja nartut 40-47
cm.
VIRHEET:
Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi
suhteutettuna virheen vakavuuteen.
HYLKÄÄVÄT VIRHEET:
Näyttelykehässä hermostuneesti tai aggressiivisesti esiintyvää
schapendoesia ei tule palkita.
HUOM! Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti
kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.
|
